BOAS eli lyhytkuonoisten rotujen hengitystieoireyhtymä on yksi koirien vakavimmista hyvinvointiongelmista. Oireyhtymän vähentämiseksi on monissa maissa pystytetty jalostusohjelmia, joiden tehosta ei vielä ole tietoa. Mittaavatko ne edes oikeita asioita? Kesällä julkaistussa suomalaistutkimuksessa raportoidaan eri rotujen tuloksia sekä alustavia periytymisasteita, jotka ovat hyvin rohkaisevia.

Äärimmäisen lyhyt kuono ja kallo altistavat moninaisille ongelmille

Äärimmäinen brakykefalia eli lyhytkalloisuus ja -kuonoisuus altistaa koiran muun muassa hengitysvaikeuksille, rasituksensietokyvyn alenemiselle ja ylikuumenemiselle, unihäiriöille ja ruoansulatuskanavan ongelmille, jotka voivat vaihdella lievistä hengenvaarallisiin. Nämä ongelmat kuuluvat lyhytkuonoisten rotujen hengitystieoireyhtymään, BOASiin (brachycephalic obstructive airway syndrome).

Liioiteltuun brakykefaliaan liittyvät hyvinvointihaitat sekä ilmeinen tarve jalostaa kuonoa ja kalloa normaalimpaan suuntaan on tunnustettu jo vuosikymmeniä sitten, mutta oireiden esiintyvyys koirakannassamme on silti edelleen suuri. Viime vuosina on vihdoin pystytetty jalostusohjelmia mittaamaan ja vähentämään liioitellun kallorakenteen aiheuttamia haittoja. Ohjelmien tehosta ei vielä juurikaan ole tietoa, mutta nyt asiaa on tutkittu ensimmäisen kerran, meillä Suomessa.

Suomalaistutkimuksessa analysoitiin Kennelliiton aineistoa

Suomalaistutkimus hyödynsi Suomen Kennelliittoon tallennettuja BOAS-testituloksia, jotka olivat kertyneet vuosien 2017-2022 aikana. Tutkimuksen tavoitteena oli koostaa yhteen BOAS-testin tuloksia sekä arvioida oireiden vakavuusasteen periytyvyyttä.

Kennelliitossa käytössä oleva BOAS-testaus koostuu kolmesta osasta:

1. rasituskokeesta (kävelytesti), jossa arvioidaan koiran palautuminen ja mahdollinen ylikuumentuminen,
   
2. eläinlääkärin arvioimasta ylähengitystieoireiden vakavuusasteesta (BOAS-aste), joka määräytyy sen mukaan, onko koiralla oireita ennen ja jälkeen liikunnan, sekä
3. sierainten ahtauman arvioinnista.

Lisäksi testissä voidaan mitata kuonon suhteellinen pituus.

Rasituskokeen läpäisemiseksi koiran on käveltävä tai ravattava reippaasti hihnassa omistajan tai muun henkilön ohjaamana 1000 metriä. Koiran tulee myös 15 minuutin kuluessa palautua kävelystä sitä edeltävään tilaan; tämä mitataan sykkeen, ruumiinlämmön ja koiran yleiskunnon perusteella.

Kävelysuoritukselle on määritelty rotukohtaiset aikarajat, joiden puitteissa matka on taitettava. Nämä rajat ovat mopsilla, ranskanbulldoggilla ja bostoninterrierillä 11 minuuttia ja muilla roduilla 12 minuuttia.

Koira ei voi osallistua kävelytestiin, jos sen ruumiinlämpö on ennen kävelyä yli 39,3 °C. Testi hylätään, jos lämpö harjoituksen jälkeen nousee yli 39,5 °C:een.

Kliinisiä BOAS-oireita arvioidaan neliportaisella asteikolla (BOAS-aste): 0 = ei oireita, 1 = lievät, 2 = kohtalaiset ja 3 = vakavat hengitystieoireet. Arviointi tehdään ennen ja jälkeen rasituksen. Tarkkailtavia oireita ovat esimerkiksi kuultavissa olevat ylähengitystieäänet ja hengittämistä helpottavat lihasponnistukset.

Sierainten ahtauma arvioidaan näönvaraisesti käyttäen neliportaista asteikkoa: 0 = avoimet sieraimet, 1 = lievä, 2 = kohtalainen ja 3 = vakava ahtauma.

Rasituskokeessa hylättiin vain kolmen rodun yksilöitä

Suurin osa (80 %) testiin osallistuneista 957 koirasta oli englanninbulldoggeja, ranskanbulldoggeja ja mopseja. Vuonna 2022 näiden kolmen rodun rekisteröidyistä pentueista lähes kaikilla (89-100 %) myös vähintään toinen vanhempi oli testattu.

Kaiken kaikkiaan 94 % testatuista koirista läpäisi rasituskokeen, 5 % hylättiin ja 1 % keskeytti kokeen muiden kuin BOASiin liittyvien ongelmien vuoksi.

Rasituskokeessa hylättyjen koirien osuus oli suurin englanninbulldoggeilla (11 %), seuraavina olivat ranskanbulldoggit (4 %) ja mopsit (3 %). Muissa roduissa rasituskokeesta ei tullut hylkyjä (Taulukko 1).

Taulukko 1. Rasituskokeen tulokset eri roduilla. Pekingeesien tulokset eivät ole mukana, koska niillä ei vuosina 2017-2022 sovellettu kokeen aikarajoja. Myöskään kahden apinapinserin tuloksia ei esitetä anonymiteetin varmistamiseksi.

Lämpö kohosi rasituksessa erityisesti pekingeesillä ja englanninbulldoggilla

Kuonon pituus vaikuttaa ratkaisevasti koiran kykyyn säädellä ruumiinlämpöään. Brakykefaalisten koirien lyhentynyt kuono vähentää lämmönsäätelyyn tarvittavan limakalvon pinta-alaa. Lämmön kohoaminen rasituksessa onkin näillä koirilla yleinen ongelma , ja saattaa varsinkin lämpimällä säällä johtaa lämpöhalvaukseen.

Tiedot rasituksenjälkeisestä ruumiinlämmöstä olivat saatavilla 569 koirasta. Yhteensä 37/569 koiralla (7 %) rasituksen jälkeinen lämpö oli selvästi kohonnut (yli 39,5 °C), ja kymmenellä näistä lämpö oli yli 40,0 °C. Noin puolella (19/37) koirista, joilla lämpö oli koholla, ei ollut lainkaan tai oli vain lieviä BOAS-oireita. Lopuilla 18 koiralla oli kohtalaisia tai vakavia oireita.

Lämmön kohoaminen oli yleisintä kiinanpalatsikoiralla eli pekingeesillä, jolla sitä havaittiin useammalla kuin joka toisella kahdeksasta testatusta koirasta (57 %), sekä englanninbulldoggilla, jolla lämpö kohosi runsaalla kymmeneksellä (12 %). Griffoneilla tämä osuus oli 9 %, kingcharlesinspanielilla 6 %, mopsilla 3 % ja ranskanbulldoggilla 1,5 %.

Vain joka viidennellä mopsilla ei ollut lainkaan BOAS-oireita

Testatuista koirista 810:llä oli aineistossa arvio BOAS-oireiden vakavuusasteesta. Kolme neljästä (77 %) koirasta oli oireettomia tai niillä oli lievät, asteen 1 oireet (Kaavio 1). Täysin oireettomien osuus vaihteli 20 prosentista (mopsi) sataan prosenttiin (shih tzu).

Vain kuudella prosentilla koirista oli vakavia BOAS-oireita. Vakavimmin oireilevia koiria tuskin tuodaan testattavaksi, joten koko koirakantaa ajatellen tämä tutkimustulos lienee todellista tilannetta parempi.

Kohtalaisia tai vakavia BOAS-oireita – aste 2 tai 3 – havaittiin eniten (37 %) pekingeesillä sekä mopsilla (33 %). Kingcharlesinspanielilla, shih tzulla ja japanese chinillä ei havaittu kohtalaisia tai vakavia oireita ollenkaan.

Kaavio 1. BOAS-asteiden prosenttijakauma testatuissa roduissa. 0 = ei oireita, 1 = lievät, 2 = kohtalaiset ja 3 = vakavat hengitystieoireet. Testattuja apinapinsereitä oli vain kaksi, joten niiden tuloksia ei esitetä tässä.

Lähes joka toisella koiralla ahtaat sieraimet, rotuerot suuret

Sieraimet oli arvioitu ahtauman varalta yhteensä 563 koiralta. Avointen sierainten osuus vaihteli rotujen välillä yhdestä prosentista (mopsi) 73 prosenttiin (shih tzu). Vähintään lievää ahtaumaa esiintyi kaikilla roduilla (Kaavio 2).

Kohtalainen tai vakava ahtauma todettiin lähes puolella (46 %) arvioiduista koirista. Osuus oli suurin (71 %) mopsilla ja ranskanbulldoggilla (55 %), pienin griffoneilla, shih tzulla ja pekingeesillä, joilla näin vakavaa ahtaumaa ei todettu lainkaan.

Kaavio 2. Sierainahtauman prosenttijakauma testatuissa roduissa. 0 = avoimet sieraimet, 1 = lievä, 2 = kohtalainen ja 3 = vakava ahtauma. Testattuja apinapinsereitä oli vain kaksi, joten niiden tuloksia ei esitetä tässä.

Kuonon suhteellinen pituus hälyttävän lyhyt

Kuonon suhteellinen pituus oli mitattu 246 koiralta. Vuonna 2020 ilmestyneen viranomaisselvityksen minimirajan (0,33) läpäisi ainoastaan kymmenen englanninbulldoggia ja kolme ranskanbulldoggia.

Äärimmäisen lyhyt kuono ja kallo vaikuttavat hengitys- ja lämmönsäätelykyvyn lisäksi myös esimerkiksi koiran hampaistoon. Ne aiheuttavat pään ja suun rakenteiden kehityshäiriöitä, erilaisia hammassairauksia sekä virheellistä purentaa, jossa ylä- ja alaleuan hampaat eivät kohtaa toisiaan normaalisti. Hampaat eivät aina mahdu kunnolla lyhyeen leukaan ja saattavat kiertyä ja/tai siirtyä paikaltaan.

Lyhytkuonoisten koirien hammasongelmiin kuuluvat myös maitohampaiden irtoamattomuus, vain osittain puhjenneet tai kokonaan puhkeamattomat hampaat, hammasperäiset kystat sekä etenevä parodontiitti eli hampaan kiinnityskudoksen tulehdus. Parodontiitti on parantumaton tila, joka voi aiheuttaa hampaan irtoamisen, hammasjuuripaiseen ja pahimmillaan leukaluun murtumisen. Hoitamaton juuripaise voi puhjeta ihon läpi, suun sisään tai sierainonteloon. Parodontiitti altistaa myös sairauksille muualla elimistössä, esimerkiksi sydämessä, maksassa ja munuaisissa.

Näitä hyvin kivuliaita ja usein kohtalokkaitakin ongelmia voidaan tehokkaasti vähentää jalostamalla kuonoa pidemmäksi.

BOAS-oireet periytyvät vahvasti

BOAS-asteiden periytymisasteet arvioitiin kolmesta erilaisesta aineistosta. Tuloksena saadut periytymisasteet olivat kohtalaisia tai korkeita, vaihdellen välillä 0,39 – 0,58 (Taulukko 2).

Näin korkea periytymisaste osoittaa, että oireilevien koirien osuutta voidaan vähentää valitsemalla jalostuskoirat BOAS-asteen perusteella.

Saadut periytymisasteet ovat kuitenkin alustavia, koska tutkijoilla ei ollut käytössään Kennelliittoon tallennettuja rotujen sukupuuaineistoja. Sukupuu mahdollistaa ns. BLUP eläinmallin käyttämisen, jolloin voidaan huomioida paitsi kaikki koirien sukulaistulokset, myös testituloksiin vaikuttavia ympäristötekijöitä. Näin periytymisasteiden arvioista saadaan tarkempia.

Taulukko 2. Periytymisasteen laskennassa käytetyt aineistot, vanhempi-jälkeläinen-parien lukumäärä sekä periytymisasteet keskivirheineen.

Jalostuksen avuksi kaikki kolme osa-aluetta

Pelkkä rasituskoe ei tutkimuksen tulosten mukaan riittänyt tunnistamaan koiria, joilla oli kohtalaisia tai vakavia ylähengitystieoireita. Näiden koirien osuus (22-30 %) oli selvästi suurempi kuin niiden koirien, jotka eivät läpäisseet rasitusosuutta (6 %). Siksi on ilmeistä, että testi ei tunnistanut sairastuneita koiria toivotulla tehokkuudella.

BOAS-testin eri osa-alueiden tuloksista voidaan havaita, että englanninbulldoggeista 11 % hylättiin rasituskokeessa, mutta vain 2 % olisi suljettu pois jalostuksesta vakavan sierainahtauman vuoksi ja 7 % vakavien BOAS-oireiden vuoksi. Mopseilla vakava sierainahtauma todettiin 7 prosentilla koirista ja ranskanbulldoggeilla tämä luku oli 8 %, mutta rasituskokeessa näiden rotujen edustajista hylättiin vain 3-4 %.

Kehon ylikuumenemista liikunnan aikana havaittiin erityisesti englanninbulldoggeilla ja pekingeeseillä, ja sitä esiintyi myös koirilla, joilla ei ollut BOAS-oireita tai joilla oireet olivat lieviä.

Jalostuskoirien valinnassa on siis huomioitava sekä rasituskokeen tulos että BOAS-oireiden ja sierainahtauman vakavuusaste. Jalostussuosituksia annettaessa on tärkeää tietää myös rotujen väliset erot.

Roduissa, joissa esiintyy oireilevia koiria, tulisi lisätä varsinkin jalostuskoirien BOAS-testausta. Testin sisällyttäminen PEVISA-ohjelmaan on näillä roduilla hyvin perusteltua.

Tulosten perusteella koirat, joilla on kohtalaiset tai vakavat BOAS-oireet ja jotka eivät läpäise rasituskoetta, voidaan jättää jalostuksen ulkopuolelle ilman, että rotujen perinnöllinen vaihtelu supistuu liikaa. Kohtalaista tai vakavaa sierainahtaumaa sairastavien koirien karsiminen jalostuksesta taas vaatii useissa roduissa roturisteytyksiä: terveitä koiria ei näissä roduissa ole tarpeeksi.

Sinua voisi kiinnostaa myös tämä artikkeli:

Kuonon pituus tärkein hengitysvaikeuksia selittävä tekijä koirarotujen välillä

Lähteet

Lilja-Maula, Mäki, Aromaa & Rajamäki 2024. Evaluation of brachycephalic obstructive airway syndrome breeding test results in Finland from 2017 to 2022. Acta Vet Scand 66, 35. https://doi.org/10.1186/s13028-024-00755-9.

Mäki ja Kempe 2023. Eläinjalostukseen liittyvän eläinsuojelulainsäädännön toimeenpanon tehostaminen : Osa III: Koiranjalostuksen ongelmat ja valvontakriteerit. 2. painos. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus, No 108/2023, Luonnonvarakeskus.

Artikkeli on julkaistu aiemmin Koiramme-lehdessä 10/2024.