Dobermannit elävät keskimäärin muita koiria lyhyemmän elämän, mikä johtuu todennäköisesti sukusiitostaantumasta ja tautigeenien kasautumisesta. Australialais-yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan rodun elinikää voitaisiin nostaa ja terveyttä parantaa rodunsisäisten risteytysten avulla.

Dobermanneissa neljä toisistaan eriävää päälinjaa

Maailman dobermannipopulaatio koostuu pääosin neljästä suurilukuisesta linjasta. Euroopassa on kaksi linjaa (käyttö- ja näyttelylinjat) ja Amerikan mantereella kaksi (näyttelylinja sekä epävirallinen lemmikkipopulaatio). Kesäkuussa julkaistussa Claire Waden, Robin Nuttallin ja Sophie Liun tutkimuksessa verrattiin näiden linjojen perinnöllistä monimuotoisuutta ja kuolinsyitä.

Tutkimuksessa käytettiin kansalaistutkimusaineistoja, joita oli kerätty kahdessa hankkeessa (Doberman Health Surveys ja The Doberman Diversity Project). Koiria oli aineistossa yhteensä 3226.

Sukusiitostaantuma todennäköisin dobermannien elinajan alentaja

Rodun eri linjojen tehollinen koko vaihtelee välillä 70-236. Tehollinen koko on alhaisin eurooppalaisessa käyttölinjassa ja korkein amerikkalaisessa lemmikkipopulaatiossa.

Rodun keskimääräinen sukusiitosaste on 40 %. Alhaisin sukusiitosaste (15 %) on koirilla, jotka ovat eurooppalaisten ja amerikkalaisten linjojen ensimmäisen polven risteytyksiä.

Dobermannien elinajanodote syntymähetkellä on 9,1 vuotta – selvästi alhaisempi kuin aiemmin Englannissa raportoitu kaikkien rotujen keskimääräinen 11,2 vuotta. Eurooppalaisten dobermannien elinajanodote on muita linjoja alhaisempi.

Alhaisen eliniän syynä näyttää olevan sukusiitostaantuma. Eurooppalaisella käyttölinjalla elinajanodote on kaikkein alhaisin, ja myös tehollinen koko on tässä linjassa pienin.

Dobermannin eri linjojen välillä eroja yleisimmissä kuolinsyissä

Dobermannien yleisimmät kuolinsyyt ovat sydänsairaudet, syövät, Wobbler, mahalaukun kiertymä ja spondyloosi (Taulukko 1). Wobbler tarkoittaa kaulan alueen selkäydinkanavan ahtaumaa, joka usein johtuu välilevyn pullistumasta.

Eurooppalaiset linjat ovat kuolinsyiden osalta keskenään samanlaisia. Amerikkalaisilla linjoilla sydänsairauksien riski on eurooppalaisia pienempi.

Amerikkalaisella lemmikkipopulaatiolla on muita linjoja merkittävästi suurempi Wobblerin riski. Tässä linjassa Wobbler on kuolinsyynä joka kymmenennellä rodun edustajalla. Eurooppalaisilla linjoilla Wobbler on kuolinsyynä odotettua harvinaisempi.

Osteosarkooman eli luusyövän riski on pienin eurooppalaisella käyttölinjalla. Lymfooma eli imukudossyöpä taas on eurooppalaisissa linjoissa amerikkalaisia yleisempää. Verisuonikasvain hemangiosarkoomaa esiintyy ainoastaan Amerikassa, ja siellä eniten näyttelylinjalla.

Erot hemangiosarkooman esiintyvyydessä voivat johtua geneettisistä syistä, mutta kyseessä voi olla myös paikallinen ympäristöero. Bartonella-bakteerin aiheuttama bartonelloosi saattaa altistaa hemangiosarkoomalle, ja tämän zoonoosin esiintyvyys voi hyvinkin olla erilainen Euroopassa ja Amerikassa. Bartonella-bakteeri tarttuu verta imevien loisten, kuten punkkien ja kirppujen, välityksellä.

Taulukko 1. Dobermannien yleisimmät kuolinsyyt (%).

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Sinua voisi kiinnostaa maaliskuussa pitämäni luento, jossa analysoin nykyisen koiranjalostuksen tilaa ja käsittelin myös sukusiitosta ja sen vaikutuksia koirien terveyteen. Klikkaa kuvaa ja lue lisää!

Dobermannien fiksoituneissa geenialueissa eroja linjojen välillä

Fiksoituminen tarkoittaa, että jostakin geenistä on rodussa tai linjassa olemassa vain yhtä muotoa. Tutkimuksessa havaittiin, että esimerkiksi kromosomien CFA4 ja CFA16 tiettyjen alueiden fiksoituminen vaihtelee eurooppalaisten ja amerikkalaisten linjojen välillä.

Kromosomissa CFA4 sijaitsevan alueen fiksaatio on vähäistä amerikkalaisissa ja korkeaa eurooppalaisissa linjoissa. Tämä alue on lähellä CTNNA3-geeniä. Samankaltainen geeni on aiemmin tunnistettu mahdolliseksi ehdokkaaksi rodun pakko-oireiseen käyttäytymiseen.

Kromosomissa CFA16 sijaitsevalla alueella on geenejä, jotka voivat vaikuttaa sydän- ja kasvainsairauksien riskiin.

Koska linjojen välillä on eroja, eurooppalaisten ja yhdysvaltalaisten linjojen väliset risteytykset voivat lisätä monimuotoisuutta useissa fiksoituneissa geeneissä.

Linjojen väliset risteytykset parantaisivat dobermannien terveyttä ja pidentäisivät elinikää

Amerikkalainen ja eurooppalainen näyttelylinja ovat geneettisesti erilaisia, joten näitä linjoja risteyttämällä on mahdollista pidentää elinikää ja lisätä monimuotoisuutta useilla ongelmallisilla geenialueilla.

Eurooppalaiset käyttö- ja näyttelylinjat taas ovat geneettisesti hyvin yhdenmukaisia, joten niiden keskinäisen risteyttämisen ei voida odottaa tuovat elinikä- ja terveyshyötyjä. Yhdysvalloissa oleva epävirallinen lemmikkipopulaatio voi sen sijaan tarjota monimuotoisuutta näihin kumpaankin.

Jos nyt tunnistetut fiksoituneet geenialueet ovat vastuussa rodun lyhyestä keskimääräisestä eliniästä, voisivat rodun tilannetta parantaa dna-testaukseen perustuvat täsmäristeytykset, joissa tuodaan rotuun siitä puuttuvia normaaleja geenimuotoja. Tällaisilla risteytyksillä voitaisiin lieventää riskigeenien vaikutuksia ja samalla säilyttää rodun työominaisuudet.

Vastaavanlainen risteytysohjelma on ollut käytössä esimerkiksi dalmatiankoiralla. Tähän rotuun tuotiin 1970-luvulla normaalin virtsa-aineenvaihdunnan geeni yhdellä risteytyksellä pointterin kanssa. Täsmäohjelma on mahdollinen, kun ongelmageenit voidaan testata kaupallisella testillä.

Dobermanneilla täsmäristeytys saattaisi linjajaon ansiosta olla mahdollinen jopa rodun sisällä, ilman muiden rotujen panosta.

Lähde

Wade, Nuttall ja Liu 2023. Comprehensive analysis of geographic and breed-purpose influences on genetic diversity and inherited disease risk in the Doberman dog breed. Canine Med Genet 10, 7. https://doi.org/10.1186/s40575-023-00130-3.

Artikkeli on julkaistu aiemmin Koiramme-lehdessä 12/2023.