Koirien yleisimmät polvisairaudet ovat ristisidevauriot ja polvilumpion sijoiltaanmeno 

Katariina Mäki 2021

Ruotsalaistutkimuksessa selvitettiin koirien polvinivelsairauksien esiintyvyyttä vakuutusyhtiöaineistosta, jossa oli lähes 600 000 koiraa. Yleisimmät hoitoa vaatineet polvisairaudet olivat ristisidevauriot ja polvilumpion sijoiltaanmeno.

Polvisairaudet koirilla yleisiä

Koirien polvinivelen sairauksia ovat esimerkiksi ristisidevaurio, polvilumpion sijoiltaanmeno (patellaluksaatio), osteokondroosi ja nivelrikko, jotka kaikki kuuluvat koirien yleisimpiin tuki- ja liikuntaelinsairauksiin. Suurin osa näistä sairauksista on kivuliaita, alkavat nuorella tai keski-ikäisellä koiralla ja etenevät usein kroonisiksi, koskien siten huomattavaa osaa sairastuneiden yksilöiden elämästä.

Polvinivelen sairauksia voidaan hoitaa - edistyneitä kirurgisia menetelmiä on useita kymmeniä. Pelkästään ristisidevaurioiden vuotuisiksi hoitokustannuksiksi arvioitiin jo vuonna 2003 Yhdysvalloissa 1,32 miljardia dollaria (nykyiseen dollarin kurssiin mukautettuna noin 1,16 miljoonaa euroa).

Tutkimuksen käytössä vakuutusyhtiö Agrian aineisto

Maaliskuussa julkaistussa Engdahlin tutkimuksessa selvitettiin koirien polvinivelsairauksien esiintyvyyttä ruotsalaisen Agria-vakuutusyhtiön aineistosta. Agrian tietokantaa on käytetty aiemminkin monissa epidemiologisissa tutkimuksissa, koskien esimerkiksi selän nikamavälilevyjen rappeumaa, atooppista ihottumaa, synnytysvaikeuksia sekä lisämunuaisen vajaatoimintaa. Aineisto on varsin kattava: esimerkiksi vuoden 2012 aikana 77 % ruotsalaiskoirista oli vakuutettuja, ja vuonna 2016 arvioitiin, että noin 38 % vakuutetuista koirista oli vakuutettu nimenomaan Agriassa.

Engdahlin aineistossa oli lähes 600 000 koiraa ja yli 1,7 miljoonaa koirariskivuotta. Koirariskivuosissa on huomioitu todellinen aika, jonka kukin aineiston koira on ollut vakuutettuna: yhden vuoden ajan vakuutettu koira vastaa yhtä koirariskivuotta ja puolen vuoden ajan vakuutettu koira puolikasta koirariskivuotta.

Aineistossa olivat mukana vain tapaukset, joissa koiran eläinlääkärihoidon kustannukset ylittivät vakuutuksen omavastuun. Pieniä ongelmia, jotka eivät ajan myötä muutu vakavammiksi, ei kirjata korvaushakemuksista koostuvaan tietokantaan. Tämä ei tutkijoiden mukaan vaikuttanut olennaisesti tutkimuksen tuloksiin, mutta asia on tuloksia tulkittaessa kuitenkin syytä pitää mielessä.

Polvisairauksien esiintyvyys noussut?

Aineisto sisälsi yhteensä 93 erilaista polviniveleen liittyvää diagnoosia, joita oli annettu 9624 koiralle vuosina 2011-2016. Koirat olivat ensimmäisen polvidiagnoosin saadessaan keskimäärin 5,6 vuoden ikäisiä.

Polvisairauksien esiintyvyys oli 55,4 tapausta 10 000 koirariskivuotta kohden. Vuosittainen esiintyvyys lähes kaksinkertaistui vuosien 2011 ja 2016 välillä. Sairaudet ehkä tunnistetaan nykyisin paremmin, kun diagnostiset menetelmät ovat kehittyneet tehokkaammiksi. Myös leikkausmenetelmät ovat kehittyneet, ja nykyiset hoitosuositukset painottuvatkin konservatiivisen hoidon tai eutanasian sijasta kirurgiseen hoitoon, mikä on saattanut kasvattaa eläinlääkärikulujen määrää ja siten omavastuun saavuttaneiden korvausvaatimusten lukumäärää. Toisaalta sairauksien esiintyvyys on oikeastikin voinut kasvaa.

Yleisimmät diagnoosit olivat ristisidevaurio ja polvilumpion sijoiltaanmeno

Aineiston yleisimmät korvaustapahtumiin liittyvät polvidiagnoosit olivat

• ristisidevauriot (osuus polvitapahtumista 43,5 %)
• polvilumpion sijoiltaanmeno (29,8 %)
• kipu tai määrittelemättömät polvioireet (21,2 %)
• rappeuttavat muutokset (11,6 %) ja
• nivelrikko (6,8 %).

Lisäksi seuraavia diagnooseja tavattiin yleisesti, mutta niistä jokaisen osuus kaikista polvitapahtumista oli alle 5 %:

• trauman eli ulkoisen voiman myötä syntyneet vammat
• nivelkierukkavammat
• osteokondroosi
• murtuma
• kasvain
• muut epämuodostumat ja kasvuhäiriöt sekä
• immuunivälitteinen ja tulehdus.

Ristisidevaurioita tavataan kaikenkokoisilla, yleensä keski-ikäisillä ja vanhemmilla koirilla. Polvilumpion sijoiltaanmeno on nuorten, pienikokoisten koirien sairaus, joka liittyy erityisesti pieneen jalan kokoon.

Ristisidevaurio oli kolmen yleisimmän diagnoosin joukossa kaikissa niissä 12 rodussa, jotka muodostivat suurimman osan polviin liittyvistä korvaustapahtumista. Näistä 12 rodusta kaikilla pienikokoisilla polvilumpion sijoiltaanmeno oli kahden yleisimmän diagnoosin joukossa, mutta suurikokoisilla ei edes viiden yleisimmän joukossa.

Ristisidevauriot todennäköisesti vielä havaittua yleisempiä

Ristisiteen repeämän lisäksi suurikokoisten rotujen kolmeen yleisimpään diagnoosiluokkaan kuuluivat 'kipu tai määrittelemättömät polvioireet' sekä 'rappeuttavat muutokset'. Kivun ja määrittelemättömien oireiden taustalla voi olla akuutti, lievä vamma, joka paranee ennen diagnoosin vahvistamista. On kuitenkin myös mahdollista, että näiden koirien oireet liittyivät johonkin sairauteen, jota ei voitu havaita, koska lisätutkimuksia ei suoritettu, tai että koira sai myöhemmin tarkemman diagnoosin.

Esimerkiksi vetolaatikkotesti, jota käytetään ristisiteen repeämän diagnosointiin, voi olla repeämästä huolimatta negatiivinen, varsinkin koiran ollessa hereillä. Polven epävakaus saadaankin parhaiten tutkittua anestesian aikana. Jotkut sairaudet, kuten osteokondroosi ja nivelrikko, vaativat röntgen- ja/tai tähystystutkimuksen. Omistaja voi kieltäytyä näistä esimerkiksi taloudellisten rajoitteiden vuoksi. Tutkimuksia ei myöskään tehdä, jos koiralla on samanaikaisesti jokin muu, anestesian estävä sairaus.

Ristisidevaurio on monimutkainen tila, joka johtaa kipuun, toimintahäiriöön ja ontumiseen; lisäksi nivelessä havaitaan yleensä myös nivelrikkoa. Siksi on todennäköistä, että monilla koirilla, joiden korvaushakemus koski joko ristisiteen repeämää, rappeuttavia muutoksia tai kipua ja määrittelemättömiä polvioireita, oli sama taustalla oleva, ristisidevaurioon liittyvä tila.

Rodun yleisyys otettava huomioon riskirotuja määriteltäessä

Monirotuiset koirat sekä roduista labradorinnoutaja, chihuahua, saksanpaimenkoira ja rottweiler muodostivat suurimman osan kaikista polviongelmiin liittyvistä korvaushakemuksista. Tämä tieto ei kuitenkaan välttämättä kerro muusta kuin rodun suurilukuisuudesta.

Suurilukuiset rodut tai populaatiot, joilla polviongelmien riski on pieni tai keskisuuri - tässä tutkimuksessa esimerkiksi labradorinnoutajat ja monirotuiset koirat - voivat populaation suuren koon vuoksi esiintyä aineistoissa useammin, jolloin niiden alttius tutkittaviin sairauksiin voidaan tulkita väärin. Toisaalta taas harvinaisilla roduilla, joilla myös suhteellinen riski on suuri, voi olla vähäinen vaikutus eläinlääkäri- ja vakuutusaineistojen tapausmääriin.

Riskirotuja määritettäessä on siis tarkasteltava lukumäärien sijaan suhteellista riskiä, jossa rodun tai koirajoukon lukumäärä on otettu huomioon. Edellä mainitun viiden rodun/populaation joukosta rottweilerilla ja chihuahualla oli kuitenkin myös merkittävästi lisääntynyt suhteellinen polviongelmien riski.

Vain 1,7 % kaikista koirista, joilla oli polviin liittyviä korvaushakemuksia, kuului johonkin niistä viidestä rodusta, joissa suhteellinen riski oli korkein.

Kolmella roturyhmällä ja 25 rodulla suhteellinen riski suurempi kuin kaikilla koirilla keskimäärin

Roturyhmittäin tarkasteltuna suhteellinen riski polvisairauksiin oli kolmella ryhmällä suurempi kuin kaikilla aineiston koirilla keskimäärin:

• pinserit, snautserit ja molossit
• terrierit sekä
• seura- ja kääpiökoirat.

Muilla roturyhmillä suhteellinen riski oli pienempi kuin kaikilla aineiston koirilla keskimäärin.

Tietokannan 339 rodusta 230 oli sellaisia, joissa vähintään yhdellä koiralla oli polvisairauteen liittyvä korvaushakemus. Roduista 25:llä suhteellinen polvisairauksien riski oli merkitsevästi suurempi ja 24:llä pienempi kuin kaikilla koirilla keskimäärin. Korkein riski oli englanninbulldoggilla, boerboelilla, kanariandoggilla, bordeauxindoggilla ja amerikanbulldoggilla (Taulukko 1).

Joillain roduilla, kuten rottweiler ja labradorinnoutaja, esiintyi etupäässä ristisidevaurioita, kun taas toisilla, kuten chihuahualla, polvilumpion sijoiltaanmenoa. Toisaalta oli rotuja, esimerkiksi kääpiö- ja toyvillakoirat, bichon frisé ja yorkshirenterrieri, joilla esiintyi kumpaakin.

Taulukko 1. Rodut, joilla korvattujen polviongelmien suhteellinen riski oli korkein ja matalin. Saksanpaimenkoira, jackrussellinterrieri, kultainennoutaja ja labradorinnoutaja puuttuvat taulukosta, koska niillä suhteellinen riski ei eronnut merkitsevästi vertailutasosta (1,0). Suhteellinen riski: 3,0 = kolminkertainen riski; 0,5 = kaksi kertaa pienempi riski; 0,125 = kahdeksan kertaa pienempi riski kuin kaikilla aineiston koirilla keskimäärin.

Polvilumpion sijoiltaanmeno altistaa ristisidevaurioille

Polvilumpion sijoiltaanmeno oli yleisin polveen liittyvä diagnoosi chihuahualla, yorkshirenterrierillä, villakoiralla (kääpiö ja toy) ja ranskanbulldoggilla ja ristisiteen repeämän jälkeen toiseksi yleisin diagnoosi bichon friséllä ja jackrussellinterrierillä. Kaikilla näillä roduilla on kohonnut riski mediaaliseen sijoiltaanmenoon, jossa lumpio liikkuu koiran toista takajalkaa kohti, sisäänpäin. Mediaaliseen sijoiltaanmenoon liittyy anatomisia poikkeavuuksia, kuten sääriluun liiallinen kiertyminen sisäänpäin, jonka on esitetty lisäävän riskiä ristisidevaurioon. Ristisiteen repeämä olikin kaikkien näiden rotujen kolmen yleisimmän polvidiagnoosin joukossa.

Lähde

Engdahl ym. 2021. The epidemiology of stifle joint disease in an insured Swedish dog population. Vet Rec. 2021;e197. doi.org/10.1002/vetr.197.

Artikkeli on ilmestynyt aikaisemmin Koiramme-lehdessä 12/2021.