Sukusiittoisuus on enimmäkseen puhdasrotuisten koirien riesa, mutta myös monirotuisilla koirilla voi esiintyä korkeita sukusiitosasteita. Mitä sukusiitos oikeastaan on ja miten sitä mitataan?

Mitä sukusiitos on?

Sukusiitos tarkoittaa, että sukulaiset saavat keskenään jälkeläisiä. 

Käytännössä niin ihmisillä kuin koirillakin sukusiitoksena pidetään serkusten tai tätä läheisempien sukulaisten lisääntymistä keskenään.

Miten sukusiitosta mitataan?

Sukusiitosta mitataan sukusiitosasteen avulla. Sukusiitosastetta nimitetään myös sukusiitosprosentiksi ja sisäsiitosasteeksi.

Sukusiitosaste voidaan laskea yksilön sukutaulusta tai dna-näytteestä.

Sukusiitosaste on todennäköisyys, että satunnaisesti valitussa geenissä alleelit ovat identtisiä ja peräisin samalta esivanhemmalta. Tällaiset geenit ovat samaperintäisiä eli homotsygoottisia.

Saman esivanhemman on esiinnyttävä sekä isän että emän sukutaulussa, jotta sen sama alleeli (geenin vaihtoehtoinen muoto) voisi periytyä jälkeläiselle sekä isän että emän kautta.

Jotta kahden yksilön jälkeläinen olisi sukusiitetty, on yksilöiden siis oltava keskenään sukua.

Sukusiitosaste on puolet vanhempien sukulaisuudesta

Yksilön sukusiitosaste on puolet sen vanhempien sukulaisuussuhteesta. Mitä läheisempää sukua vanhemmat ovat keskenään, sitä korkeampi on myös sukusiitosaste. 

Esimerkiksi sisarusten tai vanhemman ja jälkeläisen tehdessä pentuja keskenään on vanhempien sukulaisuus 50 % ja pentujen sukusiitosaste 25 %. 

Puolisisarusten tai isovanhemman ja lapsenlapsen sukulaisuus on 25 % ja jälkeläisten sukusiitosaste 12,5 %.

Mitä useampien sukupolvien perusteella sukusiitosaste lasketaan, sitä suuremmaksi se voi kasvaa, koska sitä suuremmalla todennäköisyydellä sukutaulusta löytyy yhteisiä esivanhempia. 

Esimerkkejä sukutauluista

Mitä sukusiitos aiheuttaa?

Sukusiitos lisää yksilön geeniparien homotsygotiaa. 

Kun geenit esiintyvät homotsygoottisina, myös väistyvät ominaisuudet tulevat esille. Suurin osa haitallisista geeneistä on väistyviä. Toisaalta väistyviä voivat olla myös jotkut hyödylliset geenit.

Haitallisten geenien esiintulo alentaa yksilön elinvoimaa ja aiheuttaa perinnöllisten sairauksien puhkeamista.

Tyypillisiä sukusiitoksen haittavaikutuksia ovat esimerkiksi lisääntymisvaikeudet, pentukuolleisuuden nousu, pentujen epämuodostumat, tautien vastustuskyvyn heikkeneminen sekä tulehdusalttius. Ilmiötä kutsutaan sukusiitostaantumaksi.

Millainen sukusiitosaste on liian suuri?

Sukusiitostaantuman todennäköisyys kasvaa merkittäväksi, kun yksilön sukusiitosaste nousee 10 prosenttiin ja sen yli. 

Haittojen minimoimiseksi yksilön neljän-viiden polven sukutaulusta lasketun sukusiitosasteen tulisi koirilla olla korkeintaan 6,25 %.

Haitallisinta on nopea sukusiitos

Lähisukulaisten lisääntyminen keskenään aiheuttaa varmemmin ongelmia verrattuna niin sanottuun historialliseen sukusiitokseen.

Lähisukulaisten jälkeläisillä sukusiitosaste nousee nopeasti korkeaksi, jo 1-2 sukupolvessa.

Historiallisessa sukusiitoksessa vanhempien sukulaisuus kertyy kauempaa sukupuusta, eivätkä vanhemmat muutoin ole lähisukulaisia.

Historiallista sukusiitosta pystytään usein mittaamaan vain dna:sta, koska monesti sähköisesti tallennetut sukutaulut eivät ole tarpeeksi pitkiä.

Historiallinenkin sukusiitos voi tuoda mukanaan haittoja, varsinkin jos eläinkanta on pieni. Pitkällä aikavälillä kannassa tapahtuu kuitenkin myös luonnonvalintaa ja mutaatioita. Luonnonvalinta karsii haitallisimpia geenejä, ja mutaatiot lisäävät perinnöllistä vaihtelua.

Lisätietoa 

Sinua voisi kiinnostaa myös tämä artikkeli: Sukusiittoisuus lisää sairastavuutta koko elämän ajan ja lyhentää merkitsevästi myös elinikää.

Genetiikan termit hakusessa? Verkkokurssi geeneistä ja niiden toiminnasta saatavilla täällä >>.

Tulossa myös verkkokurssi koirarotujen sukusiitoksesta ja perinnöllisen monimuotoisuuden säilyttämisestä - tilaa alta uutiskirje, saat ensimmäisten joukossa tietoa kurssista.