Labradoodle, cavapoo, cockapoo ja muut designristeytykset kasvattavat suosiotaan jatkuvasti. Moni on sitä mieltä, ettei tällaisia risteytyksiä tulisi ollenkaan tehdä, koska koirat ovat - hyi - sekarotuisia, ja niiden markkinointi puhdasrotuisia koiria terveempinä on valheellista. Ovatko doodlet ja poot terveempiä kuin rodut, joista ne on risteytetty? Asiaa selvitettiin brittitutkimuksessa.

Villakoiraristeytykset suosiossa

Erilaisten villakoiraristeytysten kysyntä on viime vuosien aikana kasvanut nopeasti.

Esimerkiksi Englannissa cockapoo-koirat ovat nykyisin suositumpia kuin niiden kantarodut, cockerspanieli ja villakoira. Myös muut risteytykset, kuten labradoodlet ja cavapoot, ovat saavuttaneet suurta suosiota. Labradoodlessa yhdistyy villakoira ja labradorinnoutaja, kun taas cavapoossa villakoira ja cavalier kingcharlesinspanieli.

Näitä 2-3 rodun risteytyksiä kutsutaan designkoiriksi. Designristeytysten tavoitteena ei ole parantaa jompaakumpaa kantarotua, vaan tuottaa risteytyskoiria, yleensä puhdasrotuisista vanhemmista.

Osa designristeytyksistä, kuten cockapoo ja labradoodle, on kuitenkin kehittynyt tunnistettaviksi roduiksi. Niiden jalostuksessa ei aina käytetäkään kantarotujen koiria, vaan jalostuskoirina on myös risteytyskoiria aiemmista pentueista. Jalostukseen ja polveutumisten dokumentointiin on perustettu rekistereitä. 

Näiden koirien voidaankin jo katsoa täyttävän uusien, kehittyvien rotujen tai jopa puhtaiden rotujen kriteerit. Esimerkki tällaisesta rodusta on Australian labradoodle.

Mutta mikä oikeastaan edes on rotu?

Koirarodut ovat ihmisen jalostustyön tulosta, ja niiden kehittäminen on usein liittynyt tiettyihin tarpeisiin tai tehtäviin. Esimerkiksi bordercollie on jalostettu paimenkoiraksi, kun taas villakoira oli alun perin metsästyskoira.

Koirarotuja on nykyään satoja, ja niiden välillä on huomattavia eroja sekä ulkonäössä että luonteessa.

Koirarodun määritelmä pohjautuu seuraaviin periaatteisiin:

• Ulkonäöllinen yhdenmukaisuus: Rodun yksilöt ovat fyysisiltä ominaisuuksiltaan samanlaisia, ja ne voidaan helposti tunnistaa rodun edustajiksi. Näihin kuuluvat esimerkiksi koko, turkin väri ja rakenne, korvien ja hännän muoto sekä ruumiinrakenne.
• Perinnöllinen jatkuvuus: Kun saman rodun yksilöt paritetaan, niiden jälkeläiset ovat yleensä vanhempiensa kaltaisia ja säilyttävät rodun ominaisuudet.
• Käyttäytymisominaisuudet: Monet rodut on jalostettu erityisiin käyttötarkoituksiin, kuten metsästykseen, paimennukseen tai seurakoiraksi. Tällöin rodulle voi olla ominaista tietynlainen temperamentti tai käyttäytymistyyli.
• Geneettinen eriytyminen: Rodun yksilöt ovat geneettisesti erottuvia verrattuna muiden rotujen edustajiin. Tämä perustuu valikoivaan jalostukseen, joka keskittyy tiettyihin piirteisiin.
• Rotumääritelmä: Rodulla on usein virallinen standardi, jonka on laatinut kansallinen tai kansainvälinen koiranjalostusjärjestö (esim. FCI, AKC). Rotumääritelmä kuvaa yksityiskohtaisesti rodun ihanteelliset fyysiset ja käyttäytymisominaisuudet.
• Jalostus ja rekisteröinti: Rotuun kuuluvat koirat ovat rekisteröityjä ja jäljitettävissä koiranjalostusjärjestöjen rekistereihin, jotka dokumentoivat polveutumisen.

Monet nykyrodut olivat alun perin designristeytyksiä

Monet nykyisin tunnetut rodut ovat syntyneet risteytyksistä (Kuva 1). Esimerkiksi kultainennoutaja kehitettiin risteyttämällä sileäkarvainennoutaja ja nyt jo sukupuuttoon kuollut tweed-vesispanieli. Englannin Kennel Club tunnusti kultaisennoutajan roduksi vuonna 1913.

Vastaavasti esimerkiksi silkkiterrieri ja bullmastiffi aloittivat designkoirina, kunnes niille saatiin tunnustettu rotustatus. Sama koskee myös irlanninsusikoiraa ja eurasieria.

Kuva 1. Monet nykyisistä puhtaiksi mielletyistä roduista ovat syntyneet roturisteytysten kautta (Bryson ym. 2024).

Hyi, designkoira!

Vaikka jotkin designristeytykset ovat jo tunnistettavissa omiksi roduikseen, niitä pidetään usein edelleen sekarotuisina. Tämä johtaa siihen, että designrotuja saatetaan pitää vähempiarvoisina kuin pidempään vakiintuneina olleita rotuja.

Yksi syy vähättelyyn on varmasti designrotujen markkinoiminen muita rotuja terveempinä, minkä ei koeta pitävän paikkaansa.

Mikä sitten oikeasti on asian laita? Ovatko designrodut terveempiä vai eivät?

Brittiläinen Royal Veterinary College julkaisi kesällä asiasta tutkimuksen (Bryson ym. 2024). Lisäksi vakuutusyhtiö Agria on laatinut kahdelle designrodulle sairastavuusprofiilit. Katsotaanpa näitä tarkemmin.

Agrian rotuprofiilit kertovat keskimääräistä yleisemmästä sairastavuudesta

Vakuutusyhtiö Agria on laatinut rotuprofiilit labradoodlen ja cockapoon sairastavuudesta. Kummallakin rodulla sairastavuus on keskimääräistä yleisempää, kun rotuja verrataan kaikkien vakuutettujen koirien joukkoon. Tämä vertailujoukko koostuu niin rotukoirista kuin sekarotuisistakin.

Labradoodlen yleisimmät sairauskulukorvausten syyt ovat oksentelu ja ripuli, korvatulehdus, silmätulehdukset sekä iho-ongelmat ja kutina.

Cockapoon yleisimmät sairauskulukorvausten syyt ovat oksentelu ja ripuli, korvatulehdus ja kutina sekä myrkytysepäilyt. Myrkytysepäilyissä on usein kyse siitä, että omistajat vievät koiran eläinlääkäriin epäillessään, että se on syönyt jotain sopimatonta, jolloin koiralle saatetaan antaa oksetuslääke.

Labradoodlella esiintyy keskimääräistä vähemmän virtsateiden, kasvainten ja sukuelinten sairauksia, cockapoolla taas kasvaimia ja liikuntaelimistön sairauksia. Tämä saattaa johtua vakuutettujen koirien nuoresta iästä; koirat eivät vielä ole ehtineet sairastua varttuneemmalla iällä alkaviin sairauksiin.

Brittitutkimus kolmen designrodun terveydestä

Royal Veterinary College (RVC) selvitti tutkimuksessaan labradoodlen, cockapoon ja cavapoon terveyttä suhteessa niiden kantarotuihin. Tietoa kerättiin koirien omistajille osoitetun kyselyn avulla. 

Tutkimuksessa oli mukana 9402 koiraa, joista 36 % oli designkoiria ja 64 % vanhempiin rotuihin kuuluvia koiria.

Aineisto koostui seuraavista roduista:

• cavapoo 985 koiraa (10,5 %),
• cockapoo 1 856 koiraa (19,7 %),
• labradoodle 583 koiraa (6,2 %),
• cavalier 715 koiraa (7,6 %),
• cockerspanieli 2237 koiraa (23,8 %),
• labradorinnoutaja 2099 koiraa (22,3 %),
• kääpiövillakoira 352 koiraa (3,7 %)
• isovillakoira 315 koiraa (3,4 %) sekä
• toyvillakoira 260 (2,8 %).

Ensimmäisen sukupolven risteytyksiä eli F1-koiria oli labradoodleista 34 %, cockapooista 60 % ja cavapooista 61 %. Mukana oli siis paljon myös sellaisia designkoiria, joiden vanhemmatkin olivat risteytyksiä.

Labradoodle-aineisto koostui sekä kahden rodun risteytyksistä että vakiintuneen rodun, Australian labradoodlen edustajista.

Suurinta osaa sairauksista esiintyi designroduilla yhtä usein kuin niiden kantaroduilla

Tutkimuksessa tarkasteltiin 57 erilaista sairautta ja todettiin seuraavaa:

• Suurinta osaa (87 %) sairauksista esiintyi designroduilla yhtä usein kuin niiden kantaroduilla.
• Sairauksista 7 % esiintyi designroduilla enemmän kuin kantaroduilla (ks. taulukot alla).
• Sairauksista 6 % esiintyi designroduilla vähemmän kuin kantaroduilla (ks. taulukot alla).

Cockapoo

Sairaudet, joihin cockapoolla oli kantarotujaan villakoiraa ja cockerspanielia matalampi tai korkeampi riski:

Cavapoo

Sairaudet, joihin cavapoolla oli kantarotujaan villakoiraa ja cockerspanielia matalampi tai korkeampi riski:

Labradoodle

Sairaudet, joihin labradoodlella oli kantarotujaan villakoiraa ja labradorinnoutajaa matalampi tai korkeampi riski:

Mitä tulokset kertovat?

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että yleisesti ottaen terveyserot designrotujen ja niiden kantarotujen välillä ovat vähäisiä. Tutkimuksessa havaittiin kuitenkin useita huomattavia poikkeuksia. Joitakin sairauksia esiintyi designroduilla selvästi enemmän ja toisia selvästi vähemmän kuin kantaroduilla.

Sairaudet, joita designroduilla esiintyi enemmän

Suolistovaivat

Kaikilla kolmella designrodulla oli villakoiraan verrattuna suurempi todennäköisyys oksenteluun, ripuliin ja epätoivottujen asioiden syömiseen. Cavapoolla oli myös cavalieria suurempi todennäköisyys oksenteluun.

Epätoivottuja asioita, joita koirat syövät, ovat esimerkiksi roskat, ulosteet, muiden eläinten ruuat sekä vierasesineet. Agrian aineistossa vierasesineet vatsassa tai suolistossa ovat labradoodleilla yleinen ongelma. Lisäksi oksentelua ja ripulia esiintyy rodulla yli kaksi kertaa keskimääräistä enemmän.

Agrian mukaan vierasesineongelmat saattavat viitata siihen, että labradoodlet ovat nuoria ja uteliaita koiria, jotka mielellään laittavat kaiken mahdollisen suuhunsa. RVC:n tutkijat taas arvelivat, että rodun taipumus syödä epätoivottuja asioita juontaa juurensa labradorinnoutajille yleisistä suolistovaivoista. Itse muistutan myös labradorien PMOC-geenimuunnoksesta, joka aiheuttaa koiralle jatkuvan nälän tunteen.

On vaikea sanoa, mikä oli ensin: jatkuva nälkä, epätoivottujen asioiden syöminen vai suolistovaivat. Syömällä kaikkea mahdollista koira saattaa myös yrittää helpottaa esimerkiksi närästystä. Toisaalta epäsopiva ravinto taas aiheuttaa suolistovaivoja.

Myös cockerspanielilla suolistovaivat ovat yleisiä, ja tämä näkyy cockapoon korkeana suolistovaivojen esiintyvyytenä.

Ihosairaudet

Kutinaa ja korvatulehduksia esiintyi designroduilla kantarotuja useammin. Cockapoolla kutinaa esiintyi enemmän kuin kummallakaan sen kantarodulla.

Kantaroduista villakoiralla esiintyi myös paljon korvatulehduksia, mutta labradorinnoutajalla, cockerspanielilla ja cavalierilla niitä oli designrotuja vähemmän.

Niin desingrotujen kuin villakoira- ja spanielityyppistenkin rotujen on aiemminkin raportoitu olevan alttiita ulkokorvan tulehduksille. Brittien VetCompass-eläinlääkäriaineiston mukaan useilla designroduilla on kantarotujaan suurempi riski korvatulehduksiin. Lisäksi cavapoo, cockapoo ja labradoodle ovat niiden kymmenen rodun joukossa, joilla korvatulehduksia esiintyy kaikkein eniten (O'Neill ym. 2021).

Kutina ja korvatulehdukset johtuvat usein atopiasta, joka on perinnöllistä. Korvatulehduksen syntyyn vaikuttavat myös luppakorvat sekä cockerspanielin ja villakoiran kaltaisten rotujen runsas korvakarvoitus, joka voi aiheuttaa kosteuden ja lämmön pidättymistä korvakäytävään ja sitä kautta lisääntynyttä bakteeritulehduksen riskiä.

Korvatulehdukset heikentävät jo itsessään koiran hyvinvointia, sillä ne vaativat usein pitkäaikaista hoitoa ja toistuvia eläinlääkärikäyntejä. Toistuvien korvatulehdusten ja muiden kroonistyyppisten ihosairauksien hoitoon liittyvien haasteiden on myös todettu voivan heikentää omistajan ja koiran välistä suhdetta. Tämä voi heikentää koirien hyvinvointia entisestään ja vaikuttaa myös omistajien elämänlaatuun.

Koirien ihosairauksien diagnosointi ja seuranta on usein vajavaista, koska se on kallista, aikaa vievää ja subjektiivista, mikä sekin on haaste sekä eläinlääkäreille että omistajille.

Tutkijat pohtivatkin, onko villakoiraristeytysten tyypillisen, kiharan turkin tavoittelu ristiriidassa eläinten hyvinvoinnin kanssa, jos se altistaa ihosairauksille.

Sairaudet, joita designroduilla esiintyi vähemmän

Useiden sairauksien esiintyvyys oli designroduilla myös kantarotuja pienempää, kuten edellä olleista taulukoista voidaan havaita.

• Cockapoolla oli kumpaakin kantarotua matalampi riski esimerkiksi silmäsairauksiin ja villakoiraa matalampi riski hammassairauksiin.
• Labradoodlella oli labradorinnoutajaa matalampi riski esimerkiksi lonkka- ja/tai kyynärnivelen kasvuhäiriöihin sekä ontumiseen ja villakoiraa matalampi riski polvilumpion sijoiltaanmenoon.
• Cavapoolla oli kumpaakin kantarotua matalampi riski esimerkiksi silmäsairauksiin ja villakoiraa matalampi riski korvatulehduksiin ja ontumiseen.

Kun katsotaan tarkemmin esimerkiksi polvilumpion sijoiltaanmenoa, huomataan, että sekä labradoodlella että cockapoolla sitä esiintyi villakoiria vähemmän, mutta eroa ei ollut verrattuna muihin kantarotuihin. Cavapoon kohdalla esiintyvyys ei eronnut kummastakaan kantarodusta.

Miksi cavapoo ei eronnut kantaroduistaan cavalierista ja villakoirasta?

1. Koska cavalierilla esiintyy polvilumpion sijoiltaanmenoa enemmän kuin siitä johdetuilla risteytyksillä – tämä on todettu aiemmissa tutkimuksissa.
2. Koska lähes puolet (41,5 %) tutkimuksen cavapooista oli peräisin toyvillakoiraristeytyksistä. Toyvillakoira on kooltaan erittäin pieni, mikä lisää polvilumpion sijoiltaanmenon riskiä – sairaus kun liittyy juuri pieneen kokoon.

Cavapoolla polvilumpion sijoiltaanmenon riskiä lisäävät siis sekä pieni koko että kantarotu, jossa polvilumpion sijoiltaanmenon esiintyvyys on suuri. Siksi ei ole yllättävää, että cavapoo ei eronnut sairausriskissä kantaroduistaan, eikä cavapoolla siten tämän sairauden osalta nähty risteytyselinvoimaa, toisin kuin labradoodlella ja cockapoolla.

Tämä havainto korostaa, että roturisteytyksiin kannattaa valita rotuja, joilla ei ole keskenään samanlaisia perinnöllisiä sairauksia tai piirteitä, jotka altistavat niille.

Mitä RVC:n tutkimuksesta voidaan päätellä?

RVC:n tutkimuksesta voidaan vetää seuraavat johtopäätökset:

• Labradoodlen, cavapoon ja cockerpoon terveys vastaa pääosin niiden kantarotuja.
• Uusia rotuja ei voi automaattisesti pitää terveempinä tai sairaampina kuin vanhempia koirarotuja.
• Labradoodlea, cavapoota tai cockerpoota ei kannata hankkia terveydellisiin odotuksiin perustuen, vaan rotuun liittyvät terveysriskit on syytä tuntea, aivan kuten minkä tahansa rotuista koiraa hankittaessa.

Mutta: tutkimuksessa, kuten myös Agrian tilastoissa, oli myös rajoitteita.

Tutkimustuloksia tulkittaessa on huomattava, että tutkimus rajoittui nuoriin, alle 5-vuotiaisiin koiriin. Siksi iäkkäiden koirien sairauksia, kuten kasvaimia, ei voitu arvioida. Myös Agrian tilastot koskevat näillä roduilla nuoria koiria.

Jotain osviittaa varttuneempien koirien terveydestä voidaan saada yhdysvaltalaisesta vakuutusaineistosta, jonka mukaan labradoodlella ja goldendoodlella (kultainennoutaja x villakoira) esiintyy kantarotuihin verrattuna merkittävästi vähemmän syöpäsairauksia. Aineistossa oli 1,61 miljoonaa koiraa.

Toinen merkillepantava rajoite RVC:n tutkimuksessa oli, että aineistossa olevien koirien rodut olivat koirien omistajien määrittelemiä. Jotkut omistajat saattoivat esimerkiksi mieltää koiransa labradoodleksi, vaikka ne olisivat olleet joitain muita labradoriristeytyksiä. Tämä on saattanut hieman hämärtää tuloksia.

Mitä RVC:n tutkimuksesta ei voida päätellä?

RVC:n tutkimuksen perusteella ei voida arvioida roturisteytysten hyötyjä koiranjalostuksessa.

Tutkimus koski kolmea designrotua, eikä tuloksia voida soveltaa muihin designkoiriin.

Kuten jo aiemmin totesin, roturisteytyksiin kannattaa valita rotuja, joilla ei ole keskenään samanlaisia perinnöllisiä vikoja ja sairauksia tai piirteitä, jotka altistavat niille. Ihan maalaisjärjellä voidaan päätellä, että risteytettäessä kaksi rotua, joilla on esimerkiksi äärimmäiseen ulkomuotoon liittyviä terveysongelmia, ei jälkeläisten voida olettaa olevan kovin terveitä.

Jos roturisteytyksestä haetaan terveyshyötyjä, on osapuolten täydennettävä toistensa ominaisuuksia. Kun risteytettävillä roduilla on esimerkiksi erilaiset väistyvät tautigeenit, voivat jälkeläiset olla kantarotujaan selvästi terveempiä ja elinvoimaisempia.

Suuri suosio vetää puoleensa pentutehtailijoita

Eräs huomionarvoinen seikka, josta RVC:n tutkijat varoittavat, on designrotujen suuri suosio, mikä houkuttaa puoleensa myös epäeettisiä kasvattajia ja suoranaista pentutehtailua. Myös laitonta maahantuontia esiintyy.

Tällaisen koiran hankintaan tulisi siksi suhtautua erityisen huolellisesti. Sama koskee kaikkia suosittuja koirarotuja.

Oletko hankkimassa koiraa?

Tutustu itseopiskeltavaan verkkokurssiini klikkaamalla alla olevaa kuvaa:

Lähteet

Benson ym. 2022. Oodles of Doodles: Popularity and health. Oodles and Doodles: popularity and health. Viitattu 19.12.2024.

Agria Pet Insurance: Labradoodle and Cockerpoo - common diseases and injuries. Viitattu 19.12.2024.

Bryson ym. 2024. The doodle dilemma: How the physical health of 'Designer-crossbreed' Cockapoo, Labradoodle and Cavapoo dogs' compares to their purebred progenitor breeds. PLoS ONE 19(8): e0306350.

O'Neill ym. 2021. Frequency and predisposing factors for canine otitis externa in the UK - a primary veterinary care epidemiological view. Canine Med Genet. 8(1):7. doi: 10.1186/s40575-021-00106-1.

Piditkö artikkelista? Tilaa alta uutiskirje niin et missaa seuraavia artikkeleitani!