Pelokkuutta ja ahdistuneisuutta esiintyy koirilla yleisesti. Niiden hoito ei aina ole helppoa, mutta kannattaa. Useimmissa tapauksissa on olemassa keinoja, joiden avulla niin koiran kuin omistajankin elämä helpottuu.

Pelko on luonnollinen reaktio, mutta voi myös rajoittaa elämää

Pelko on luonnollinen reaktio ja myös välttämätön selviytymiselle. Luonteenpiirteenä se kuitenkin rajoittaa normaalia elämää ja heikentää sekä koiran että omistajan hyvinvointia.

Mikä sitten on pelokas koira? Katriina Tiira määrittelee tämän kirjassaan Koirien käyttäytyminen ja persoonallisuus (2019): koiraa kutsutaan pelokkaaksi, jos sen omistaja havaitsee sillä usein pelkoa osoittavia eleitä eli pelon tunnetiloja. Vastaavasti rohkean koiran omistaja näkee koirassaan pelon tunnetiloja vain harvoin.

Koira voi pelätä esimerkiksi väkijoukkoja, eläinlääkärikäyntejä ja muita tilanteita, muita koiria, melua ja kovia ääniä, kuten ukkosta. Sillä voi esiintyä pelkoa ja ahdistusta tilanteissa, joissa se joutuu olemaan yksin tai matkustamaan.

Pelokas koira voi oppia myös käyttämään aggressiota päästäkseen eroon pelottavasta asiasta, esimerkiksi ihmisestä.

Voimakas pelokkuus ja ahdistuneisuus asettavat elimistön jatkuvaan hälytystilaan ja aiheuttavat stressiä. Jatkuva stressi taas altistaa sairauksille ja lisää muun muassa pakko-oireisen käyttäytymisen mahdollisuutta.

Pelokkuus on voimakkaan perinnöllistä, joten pelokasta koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

Pelokkuus on koirilla yleistä

Pelokkaiden koirien osuudeksi on suomalaistutkimuksissa arvioitu 26–28 %. Yksinolonongelmia on noin 17 prosentilla koirista, vakava-asteista eroahdistuskäyttäytymistä viidellä prosentilla. Äänipelkoja on raportoitu Suomessa 32–39 prosentilla koirista.

Omistajat eivät kuitenkaan aina tunnista pelosta ja ahdistuksesta kertovia hienovaraisia eleitä, joten em. arviot lienevät todellista alhaisempia.

Yhdysvalloissa 85 prosenttia koiranomistajista raportoi koirallaan olevan käyttäytymisongelmia. Yleisimmät ongelmat liittyvät pelokkuuteen ja ahdistuneisuuteen; näitä esiintyy lähes joka toisella (44 %) koiralla.

Ihmisten lailla koirilla esiintyy myös yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä sekä traumanjälkeistä stressihäiriötä.

Tutkimus pelokkuuden hoitokeinoista

Yhdysvaltalaiset Ian Dinwoodie, Vivian Zottola ja Nicholas Dodman julkaisivat kesällä 2022 tutkimuksen, jonka tarkoituksena on auttaa pelokkaiden koirien omistajia valitsemaan koirilleen parhaat mahdolliset hoitokeinot.

Koiranomistajilta kerättiin tietoa kyselyillä, jotka lähetettiin kiinnostuksensa aiemmin osoittaneille omistajille. Kaikki vastaajat olivat jo aiemmin kuvailleet koirillaan esiintyvän pelkoa ja/tai ahdistusta.

Omistajia pyydettiin kertomaan, millaisia keinoja he olivat käyttäneet helpottaakseen koiransa pelokkuutta ja ahdistuneisuutta. Keinoja olivat esimerkiksi koulutusmenetelmät, siedätysterapia ja lääkitys.

Mukana tutkimuksessa oli yhteensä 1 308 koiraa ja 1048 omistajaa. Lähes puolet koirista oli monirotuisia; loput olivat usean rodun edustajia. Suurin osa koirista oli steriloitu tai kastroitu. Koirien mediaani-ikä kyselyn täyttämisen aikaan oli kuusi vuotta.

Koirien pelokkuus ja ahdistuneisuus jaettiin viiteen tutkimuksessa tarkasteltavaan luokkaan:

• ei-sosiaalinen pelko – kohteena esimerkiksi ilotulitus, ukkonen, kodinkoneet, erilaiset alustat – 47 % tutkimuskoirista,
• sosiaalinen pelko – kohteena muut eläimet ja ihmiset – 24 %,
• tilannekohtainen pelko – esimerkiksi matkustuspelko, yksin olemisen pelko, eläinlääkäripelko – 82 %,
• yleistynyt ahdistuneisuushäiriö – 21 %, sekä
• traumanjälkeinen stressihäiriö – 10 %.

Monen koiran oireilu voitiin luokitella useampaan kuin yhteen luokkaan.

Oireet helpottivat hoidon myötä suurimmalla osalla koirista

Omistajat havaitsivat käytösoireiden helpottumista kaikkiaan 1308 koiralla (64 % tutkimuskoirista). Noin viidesosalla (17 %) helpottumista ei ollut havaittavissa, ja noin viidesosan (19 %) oireet pahenivat.

Huonoin hoitovaste kaikissa pelko- ja ahdistuneisuusluokissa oli koirilla, joilla oli jo aiemmin esiintynyt aggressiivisuutta.

Joka toisen koiran omistaja oli kääntynyt koiransa ongelmissa ammattilaisen puoleen eli apua oli haettu eläinlääkäristä ja/tai käytösneuvojalta.

Ensin eläinlääkäriin

Lähes joka neljäs koira vietiin eläinlääkärin tutkittavaksi. Näistä 15 prosentilla diagnosoitiin jokin käytökseen vaikuttanut sairaus, kuten jatkuva kipu, neurologiset kohtaukset, kilpirauhasen vajaatoiminta tai kognitiivinen toimintahäiriö.

Koiran tilanteen selvittäminen onkin järkevää aina aloittaa eläinlääkäristä, jotta käytösongelmia aiheuttavat sairaudet voidaan hoitaa tai niiden oireita voidaan helpottaa.

Eläinlääkärin tutkimista koirista lähes joka toiselle (45 %) oli määrätty lääkitys pelon/ahdistuksen hoitoon. Ainoa lääkitys, jonka havaittiin vähentävän oireilua, kuului bentsodiatsepiinien luokkaan (esim. Valium ja Xanax). Tämä lääkitys auttoi ei-sosiaaliseen pelkoon/ahdistukseen. Siitä ei ollut apua sosiaaliseen pelkoon.

Palkitsemiseen perustuva harjoittelu, aktivointi sekä siedättäminen tehokkaita

Omistajien mukaan pelokkuutta ja ahdistuneisuutta vähensi erityisesti palkitsemiseen perustuva harjoittelu, koiran virikkeistäminen sekä siedätysterapia eli totuttaminen pelottaviin asioihin vähitellen.

Omistajien koirilleen käyttämiä virikkeitä olivat esimerkiksi pulmalelujen käyttö, leikkiminen sekä haisteleminen ja tutkiminen kävelylenkkien aikana. Nämä toiminnot saavat aikaan henkistä stimulaatiota, joka rauhoittaa koiraa.

Haasteeksi osoittautuivat sellaiset yleistä ahdistuneisuutta potevat koirat, joilla esiintyi myös aggressiivisuutta. Niiden oireiluun eivät yllä mainitut keinot auttaneet.

Ei-sosiaaliseen ja sosiaaliseen pelkoon tepsivät hieman eri keinot

Ei-sosiaalista pelkoa esiintyy tilanteissa, joita omistajat eivät voi hallita, kuten ilotulitus, rankkasade ja ukkonen. Näissä tilanteissa oireilua saatiin helpotettua järjestelmällisen siedätyksen, lääkityksen ja ravitsemusterapian avulla.

Ei-sosiaalisen pelon kohteisiin verrattuna sosiaalisen pelon kohteita on helpompi hallita. Omistaja pystyy säätelemään koiransa kohtaamisia muiden koirien ja vieraiden ihmisten kanssa, jolloin koiraa on helpompi totuttaa ja sen käytöstä näissä tilanteissa muokata.

Sosiaalisiin pelkoihin saatiin merkittävää apua käytösneuvojilta ja eläintenkouluttajilta. Heidän apunsa helpotti oireita nelinkertaisella todennäköisyydellä.

Erityisesti vastaehdollistaminen oli tehokasta ja helpotti oireita kahdeksankertaisella todennäköisyydellä. Vastaehdollistamisessa pelottavaan tilanteeseen liitetään ahdistuksen ja pelon tilalle uusia, myönteisiä tunnetiloja ja käyttäytymismalleja.

Tilannekohtaiseen pelkoon auttoi käytösneuvojan apu ja totuttaminen

Käytösneuvojan apu, siedättäminen ja uusien käyttäytymismuotojen opettaminen oli yleensä tehokasta koirilla, joilla oli tiettyyn tilanteeseen liittyvää ahdistuneisuutta, kuten eroahdistusta tai eläinlääkäripelkoa.

Apua saatiin myös koiran aktivoinnista ja rentoutumisharjoituksista. Harjoituskerrat olivat tehokkaimpia ollessaan toistuvia mutta lyhyitä.

Ravitsemusterapiasta apua yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön

Yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsiville koirille ravitsemusterapia näytti tuottavan vahvan positiivisen tuloksen. Näillä koirilla oli taipumus taantua muodollisilla koulutusjaksoilla, mutta varsinaisen kouluttamisen sijaan niiden oireita helpotti koiraurheilutoiminta. Tutkijat arvelivat tämän johtuvan koiraurheilulajeihin liittyvästä sosiaalisesta kanssakäymisestä.

Traumanjälkeiseen stressireaktioon ei tehokkaita hoitokeinoja

Koirille, joilla oli traumanjälkeinen stressireaktio, ei valitettavasti löydetty tehokkaita hoitokeinoja. Itse asiassa keinot, joiden voitaisiin olettaa auttavan, kuten liikunnan lisääminen, vaikuttivat kielteisesti. Tähän voi olla syynä esimerkiksi liikunnan muoto tai ympäristö, jossa liikuttiin. Jos ympäristössä on asioita, jotka saattavat laukaista stressireaktion, altistuminen tällaiselle ympäristölle on tietysti haitallista.

On tärkeää, että omistaja tuntee koiransa

On erittäin tärkeää, että omistaja tunnistaa tarkkaan mikä laukaisee koiran pelon ja ahdistuksen. Kun omistaja tuntee koiransa, on hänellä myös parhaat mahdollisuudet helpottaa sen oloa ja vähentää oireilua tai poistaa se kokonaan.

Koirien pelokkuus ja ahdistuneisuus on hyvin todellista, ja sitä kannattaa ehdottomasti hoitaa. Tutkijat toivovatkin tutkimuksensa tulosten rohkaisevan omistajia hakemaan koirilleen apua. Mitä tietoisempia ihmiset ovat erilaisista hoitovaihtoehdoista, sitä paremmat mahdollisuudet heillä on auttaa parasta ystäväänsä.