Koiran lyhyet raajat voivat aiheuttaa terveysongelmia

Koirien lyhytraajaisuus aiheutuu kasvuhäiriöstä, jossa luut eivät kehity normaaliin mittaansa. Lyhyet raajat ovat usein eriasteisesti kiertyneet ja taipuneet. Lisäksi kyynärnivelen nivelpinnat voivat muodostua epäyhtenäisiksi ja värttinäluu mennä osittain sijoiltaan. Nämä muutokset voivat aiheuttaa mekaanista rasitusta luissa, nivelissä, nivelsiteissä, jänteissä ja lihaksissa. Vääränlainen painonkanto kuluttaa myös tassujen ihoa ja pehmytkudoksia. Tassut saattavat tulehtua, ja niihin voi kehittyä valeanturoita ja furunkuloosia.

Miten lyhytraajaisuus syntyy?

Lyhytraajaisilla koirilla on ylimääräinen kopio, niin sanottu retrogeeni, FGF4-nimisestä kasvutekijägeenistä.

Ylimääräinen kopio aiheuttaa geenin liiallisen ilmentymisen ja saa aikaan kasvuhäiriön, jossa luut eivät kehity normaaliin mittaansa. Raajoista tulee lyhyet sekä etenkin eturaajoista käyrät. Tätä kasvuhäiriötä nimitetään kondrodysplasiaksi.

Raajoja lyhentäviä FGF4-retrogeenejä on tunnistettu kaksi. Kromosomissa 18 sijaitseva retrogeeni lyhentää raajoja voimakkaasti, kromosomissa 12 sijaitseva retrogeeni vähemmän. 

Yhdessä esiintyessään kromosomien 18 ja 12 retrogeenit saavat aikaan selvästi lyhyemmät raajat kuin kumpikaan retrogeeni yksinään.

Lue myös: Retrogeenit – yhdestä lyhytraajaisuus, toisesta ennenaikainen välilevyrappeuma

Liioitellun käyrä raajan rakenne aiheuttaa mekaanista rasitusta ja tassutulehduksia

Raajojen lyheneminen kasvuhäiriön kautta ei ole ongelmatonta. 

Lyhyet raajat ovat usein eriasteisesti kiertyneet ja taipuneet. Lyhytraajaisille koirille tyypillisessä, ns. valgus-asennossa etutassut kääntyvät ulospäin ja ranteet taipuvat sisäänpäin. 

Lisäksi kyynärnivelen nivelpinnat voivat muodostua epäyhtenäisiksi (inkongruenssi) ja värttinäluu mennä osittain sijoiltaan.

Raajojen rakenteen muutokset muuttavat sitä, miten koira käyttää raajojaan. Muutokset voivat aiheuttaa mekaanista rasitusta luissa, nivelissä, nivelsiteissä, jänteissä ja lihaksissa. 

Inkongruenssin takia kyynärnivel ei ojennu kunnolla, ja osalle koirista kyynärnivelen taivutus tuottaa kipua. Takajalan taipumiseen voi liittyä polvilumpion sijoiltaanmenoa.

Vääränlainen painonkanto kuluttaa myös tassujen ihoa ja pehmytkudoksia. Tassuihin voi muodostua callusta eli niiden iho paksuuntuu ja halkeilee. Tassut saattavat tulehtua, ja niihin voi kehittyä valeanturoita ja furunkuloosia.

Virheasennoista johtuvat nivelongelmat ja -kivut ilmenevät usein selkeämmin vasta koiran ikääntyessä ja kun sairaus on edennyt pitkälle. 

Inkongruenssi ja virheasennot voidaan usein korjata riittävän ajoissa tehdyllä leikkauksella. Tassutulehdukset poistuvat vain, jos tulehduksen aiheuttaja – asentovirhe - pystytään korjaamaan kirurgisesti.

Suomalaistutkimus selvitti hyvinvointihaittoja

Dosentti Anu Lappalainen sekä tutkimusryhmä Helsingin yliopistossa julkaisivat tammikuussa tutkimuksen, jonka tulokset osoittavat kyynärnivelen inkongruenssin ja raajojen kiertymisen ja taipumisen aiheuttavan nivelrikkoa ja kroonista kipua sekä rajoittavan raajan liikkeitä.

Tutkimuksessa oli mukana 112 koiraa: 30 mäyräkoiraa, 29 skyenterrieriä ja 53 glen of imaalinterrieriä.

Eturaajojen rakenteen yhteyttä kliinisiin oireisiin ja raajojen toimintaan tutkittiin ortopedisen tutkimuksen, kineettisten mittausten sekä röntgenkuvauksen avulla. 

Tutkimusta varten kehitettiin myös yksinkertainen goniometrinen mittausmenetelmä, jonka avulla voidaan mitata ranteiden taipumista ja tassun ulospäin kääntymistä.

Selkeitä rotueroja

Rodut erosivat merkitsevästi toisistaan:

• Mäyräkoirilla esiintyi vähiten eturaajojen kiertymistä ja värttinäluun osittaista sijoiltaanmenoa. Mäyräkoirat myös ontuivat harvemmin kuin muut tutkimuksen rodut.
• Skyenterriereillä tassut kääntyivät ja ranteet taipuivat eniten. Niillä oli myös eniten värttinäluun sijoiltaanmenoa ja kyynärnivelen nivelrikkoa.
• Glen of imaalinterriereillä oli kiertyneimmät eturaajat. Ontumista havaittiin useammin kuin muilla roduilla, ja yleisin kipukohta oli ranne.

Inkongruenssia esiintyi suurimmalla osalla tutkituista mäyräkoirista (92 %), skyenterriereistä (96 %) ja glen of imaalinterriereistä (73 %). Kahden vakavimman asteen esiintyvyys oli mäyräkoirilla 13 %, skyenterriereillä 39 % ja glen of imaalinterriereillä 5 %. 

Otos ei kuitenkaan ollut satunnaistettu, joten lukuja ei voi yleistää rotuihin.

Inkongruenssi oli yhteydessä ontumiseen ja kyynärnivelen nivelrikkoon. Se rajoitti myös olkanivelen ojentumista. 

Tutkimuksessa havaittiin, että koirilla, joilla oli vakavampiasteinen inkongruenssi, oli myös lyhyemmät eturaajat verrattuna koiriin, joilla inkongruenssi oli lievempää.

Värttinäluun osittainen sijoiltaanmeno oli yhteydessä ontumiseen, kyynärnivelen nivelrikkoon ja askelpituuden vähenemiseen.

Lisääntyvä valgus-asento oli yhteydessä olkanivelen kipuun ja omistajan havaitsemaan ontumiseen. Runsaalla neljänneksellä (27 %) mäyräkoirista havaittiin olkanivelessä kipua. Skyenterriereillä tämä osuus oli 10 % ja glen of imaalinterriereillä 5 %. 

Myös ranteen koukistuminen sekä kyynärnivelen ja olkanivelen ojentuminen oli vähäisempää, kun valgus lisääntyi.

Eturaajojen kiertyminen vaikutti etenkin ranteisiin: koirilla oli kipua, ja omistajat olivat havainneet niiden ontuvan. Lisäksi ranteen koukistuminen ja ojentuminen oli vähäisempää.

Jalostuskoiran raajojen rakenteen tulisi olla terve

Lappalaisen tutkimusryhmä on kehittänyt kyynärnivelen inkongruenssin ehkäisemiseen jalostuskoirien röntgenseulontamenetelmän, joka on käytössä Suomen Kennelliitossa. Kennelliitto antaa inkongruenssilausuntoja erityisesti roduille, joissa esiintyy kromosomin 18 retrogeeniä.

Raajojen kiertymistä ja taipumista voidaan vähentää suosimalla jalostuksessa koiria, joilla etu- ja takaraajojen rakenne ja asento ovat normaalit. Nyt julkaistun tutkimuksen mukaan eturaajojen kiertymisen, tassujen kääntymisen ja värttinäluun sijoiltaanmenon mittareita voidaan käyttää jalostuksessa inkongruenssiseulontojen ohella. 

Eturaajojen kiertymistä ja tassujen uloskääntymistä voidaan mitata koiran seisoessa. Värttinäluun sijoiltaanmeno taas näkyy edestäpäin otetusta röntgenkuvasta.

Huomiota tulee kiinnittää myös rotumääritelmiin, jotka joissain lyhytraajaisissa roduissa kuvailevat toivottuina kyynärnivelen kasvuhäiriöstä, raajojen kiertymisestä ja taipumisesta sekä kivusta johtuvia ominaisuuksia, kuten eturaajojen käyryyttä ja melovia liikkeitä.

Kromosomin 18 FGF4-retrogeenin osalta heterotsygooteilla koirilla on homotsygoottisia koiria pidemmät raajat ja näin ollen todennäköisesti myös pienempi rakennevikojen riski. 

Suurin riski taas on todennäköisesti kummankin retrogeenin osalta homotsygooteilla koirilla.

Retrogeenit kopiomäärineen (0, 1 tai 2) voidaan todeta koiran genomista kaupallisella DNA-testillä.

Lähde

Lappalainen ym. 2023. Breed-typical front limb angular deformity is associated with clinical findings in three chondrodysplastic dog breeds. Front. Vet. Sci. 9. DOI:10.3389/fvets.2022.1099903.

Artikkeli on aiemmin ilmestynyt Koiramme-lehdessä 4/2023.