Sterilisaatiosta voi koitua koiralle useita terveyshyötyjä. Nartuilta se poistaa kokonaan kohtutulehduksen riskin. Kohtutulehdukseen sairastuu elämänsä aikana lähes joka neljäs leikkaamaton narttu, ja sairaus voi olla kohtalokas. Tutkimukset raportoivat sterilisaatiolle myös terveysriskejä, erityisesti jos leikkaus tehdään jo pentuna.

Leikkaamattomilla nartuilla suuri kohtutulehduksen riski

Erityisesti kultaistennoutajien omistajat saattavat olla pyörällä päästään erilaisten suositusten ristiaallokossa. Hartin ym. (2020) tutkimuksessa tämän rodun narttuja ei syöpä- ja nivelsairauksien riskin vuoksi suositeltu leikattavan ollenkaan. Toisaalta kultainennoutaja on eräs kohtutulehdusten riskirotu, ja leikkauksella voidaan poistaa tämä riski.

Kastraation ja sterilisaation haittoja koirilla selvittävät tutkimukset on usein tehty maissa, joissa suurin osa koirista leikataan varsin nuorina. Siksi meillä yleiset leikkaamattomien koirien sairaudet, kuten kohtutulehdukset, eivät tule näissä aineistoissa riittävästi esiin vastapainona sterilisaation riskitekijöille. 

Pohjoismaissa juuri kohtutulehdusten riskin poistaminen lienee narttukoirien leikkaamisen tärkein syy. Katsotaanpa tätä riskiä tarkemmin.

1990-luvun ruotsalaisaineistoon perustuvassa Egenvallin ym. (2008) tutkimuksessa huomattiin joka neljännen leikkaamattoman (23-24 %) nartun sairastuvan kohtutulehdukseen 10. ikävuoteensa mennessä. Osuus vaihteli roduittain välillä 10-54 %.

Korkean riskin rotuja olivat berninpaimenkoira, cockerspanieli, pitkäkarvainen collie, rottweiler, cavalier kingcharlesinspanieli ja kultainennoutaja. Toisaalta berninpaimenkoirilla todennäköinen syy suurempaan kohtutulehdusriskiin oli, että tämän rodun koirat olivat keskimäärin vanhempia kuin aineiston kaikkien koirien keski-ikä ja ehtivät siksi sairastua useammin.

Keskimääräistä pienempi riski oli dreeverillä, saksanpaimenkoiralla, kääpiö- ja normaalikokoisilla mäyräkoirilla sekä hamiltoninajokoirilla. Osalla näistä roduista pienempi riski saattaa liittyä keskimääräistä nuorempaan ikään verrattuna muihin aineiston koiriin. 

Hyvien hoitotulosten vuoksi vain neljä sadasta tapauksesta johti kuolemaan. Kaikista steriloimattomista nartuista yksi sadasta kuolee kohtutulehduksen seurauksena.

Nartut sairastuivat kohtutulehdukseen keskimäärin 6,5-7 vuoden iässä, ja riski oli suurin 8-10-vuotiaana. Aiemmin julkaistuissa tutkimuksissa sairastuneiden narttujen keski-ikä on ollut 6,4-8,5 vuotta. Sairautta on kuitenkin raportoitu kaikenikäisillä nartuilla (4 kk - 18 vuotta).

Tutkimuksessa oli mukana 30 rotua ja yli 3500 10-vuotiasta narttukoiraa.

Rotuerot voivat kertoa rotujen välisistä geneettisistä eroista, ja jos näin on, voitaisiin kohtutulehdusriskiä pienentää jalostuksen avulla. Rotuyhdistyksissä kannattaisikin kerätä sairastumisista tietoa.

Ks. eri rotujen tarkat kohtutulehdusten esiintyvyysluvut tutkimuksesta.

Edelleen ruotsalaisaineistosta, vuonna 2012 julkaistu Jitpeanin ym. tutkimus raportoi, että 10. ikävuoteen mennessä kaikista aineiston steriloimattomista narttukoirista 19 % sairastui kohtutulehdukseen, 13 % maitorauhaskasvaimiin ja 30 % jompaankumpaan tai molempiin.

Kymmenen suurimman riskin rotua olivat leonberginkoira (73 % sairastui), irlanninsusikoira (69 %), berninpaimenkoira (69 %), tanskandoggi (68 %), staffordshirenbullterrieri (66 %), rottweiler (65 %), bullterrieri (62 %), dobermanni (62 %), bouvier (60 %) ja airedalenterrieri (60 %).

Tutkimuksessa oli mukana 110 rotua ja yli 260 000 narttukoiraa.

Maitorauhaskasvaimet ovat narttujen yleisimpiä kasvaimia. Ranskalaistutkimuksessa niitä todettiin vielä ruotsalaistutkimusta selvästi enemmän: 35 %:lla narttukoirista esiintyi niiden elinaikana maitorauhaskasvaimia (Beaudu-Lange ym. 2021). Joka toinen näistä nartuista jouduttiin lopettamaan maitorauhaskasvaimen takia.

Riski sairastua oli steriloiduilla nartuilla hyvin pieni verrattuna steriloimattomiin narttuihin. Steriloimattomien narttujen riski kuolla maitorauhaskasvaimiin oli nelinkertainen. Riski kuolla johonkin syöpään - riippumatta syövän laadusta - oli steriloimattomilla nartuilla kaksinkertainen.

Ranskalaistutkimuksessa oli mukana 1050 narttukoiraa, jotka olivat syntyneet vuosina 2000-2003. Aineiston yleisimmät (mutta eivät eniten sairastavat) rodut olivat labradorinnoutaja, bretoni, yorkshirenterrieri ja villakoira. Joka viides aineiston koira oli monirotuinen.